Ostin itse ensimmäisen oman kotini kohta kolme vuotta sitten. Kun olin asunut pari vuotta Tampereella vuokra-asunnossa, aloin etsiä omaa asuntoa toden teolla - Etuovi.comista, mistäs muualtakaan. Aloin jo turhautua, kun ”sitä oikeaa” ei tuntunut osuvan kohdalle, mutta sitten kun se viimein löytyi, olivat käänteetkin nopeita.

Aloitin työt Tampereella viisi vuotta sitten, ja ensimmäiset vuodet kuluivat uuteen kotikaupunkiin totutellessa. Asunnon ostaminen kävi jo tuolloin mielessä, mutta Tampere oli silloin vielä sen verran vieras paikkakunta itselleni, että en olisi osannut edes sanoa mitä olisin hakemassa. Nekala ei ole maineeltaan niitä kaikkein parhaita kaupunginosia, mutta viihdyin siellä vuokralla asuessa hyvin parin vuoden ajan.

Tuolloin aloin tuntea jo itseni hieman tamperelaiseksi, vaikka mansea en vielä tähänkään päivään mennessä puhu - tai en ainakaan myönnä puhuvani. Tosin vuosien saatossa ”Moro!” on juurtunut kuitenkin ainoaksi oikeaksi tervehdykseksi. Budjetti ja kriteerit omalle asunnolle olivat tuossa vaiheessa hyvin tiedossa: tiesin tasan tarkkaan mitä olin hakemassa.

Vahtipalveluni Etuovessa kertoi monenlaisista uusista myyntiin tulleista asunnoista, ja asuntonäytöilläkin tuli ravattua ahkerasti muutaman kuukauden ajan. Potentiaalisia uusia koteja kävin katsomassa ympäri Tamperetta, sillä kovinkaan montaa kaupunginosaa en ollut ainakaan sataprosenttisesti rajannut mahdottomiksi.

Hetken jo näytti siltä, että ihan sitä ”unelmaa” ei taida sittenkään löytyä. Yhtenä sunnuntaipäivänä sähköpostiin kuitenkin kopsahti tieto myytävästä asunnosta Tahmelassa. Pispalan ja Tahmelan seutu oli jäänyt hieman pimentoon, vaikka muuten Tampere jo hyvin tuttu kaupunki olikin. Asunto itsessään kuitenkin herätti välittömästi innostuksen: tuon minä haluan.

Kuvassa vihreää Tampereen seutua ilmasta käsin: Pyynikki, Tahmela ja Pispala. Kuvan lähde: Fonecta.fi

Maanantaiaamuna olin täsmälleen kello 8.00 puhelimen päässä soittamassa asuntoa myyneelle kiinteistönvälittäjälle. Välittäjä oli juuri saanut tietokoneensa auki ja huomannut kyseisestä Tahmelan asunnosta tulleen useampia yhteydenottopyyntöjä Etuovi.comista - mutta minä ennätin ensimmäisenä soittamaan. Pyysin näyttöä mahdollisimman pikaisesti, ihan mikä tahansa aika kävisi minulle.

Pääsinkin ensimmäisenä katsomaan asuntoa samana iltana, muut kiinnostuneet joutuivat odottamaan seuraavaan päivään asti. Tiistaina olin jälleen heti aamutuimaan kännykkä kourassa, tällä kertaa soittamassa tarjousta, toivottavasti, uudesta kodistani. Sovimme välittäjän kanssa, että tarjoukseni on voimassa kello yhteentoista asti, kun seuraavat näytöt oli sovittu puolillepäivin.

Yhdeltätoista olinkin jo kiinteistönvälittäjän toimistolla, laittamassa nimiä papereihin. Hetkeäkään en ole kauppoja katunut kolmen Tahmelassa viettämäni asuinvuoden aikana. Alue on miellyttävän rauhallinen, tiivis ja tunnelmaltaan kiireetön - mutta silti vain viiden minuutin ajomatkan päässä Tampereen keskustasta.

Oman kokemukseni kautta tiesin, että Tahmelan/Pispalan alueelta vastaavia asuntoja tulee harvoin myyntiin ja keskimääräiset myyntiajat lasketaan pikemminkin päivissä kuin viikoissa. Tuolloin kannatti siis olla käänteissään nopea. Vuokra-asuntoa etsiessäni ”Etuovi.com”-käyntikortin vilauttamisesta ei ainakaan haittaa ollut, mutta tällä kertaa vikkelyys ratkaisi.

Minkälaiset omat kokemuksenne ensimmäisen asunnon ostamisesta ovat? Löytyikö unelmien koti kertalaakista vai vasta vuosien etsinnän jälkeen? Olitteko ostopäätökseenne tyytyväisiä vielä parin vuoden päästä? Kävikö kenellekään kuten minulle: se oikea asunto löytyikin jostain ihan toisaalta kuin mistä oli itsellänne ajatuksena?

- Matti